Day 13

No tulihan se ajokortti, tietenkin. Lopulta. Kun on vain lauantaimakkaran kärsivällisyys niin tässä paikassa tulee hyvin juttuun. Muistaa vaan välillä kysyä, että tämäkö? Tuonnekko? Tälläkö tavalla? Niinkuin nuo muutkin sata jonottajaa?

Ja niinhän se hoituu, aivan niinkuin se on hoitunut viimeiset 5000 vuotta. Ilman tietokoneita ja aateekoota...

Kävin avaamassa sähkö- ja vesisopimusta ison asiakirjanivaskan kanssa vain kuulemassa että yhdestä puuttuu työnantajafirman leima. Noo, mikäs siinä... Helppo nakki, tunnin matka takaisin toimistolle lyömään itse se leima siihen paperiin ja sitten tunnin matka takaisin virastolle. Jos se ei tapa se vahvistaa... "Minä olen Ti-ta-nic!"

Päivällä puhelimessa sain sovittua että avaimeni uuteen asuntooni löytyy jemmattuna ulkooven vierestä. Hienoa! Paikat maalattuna ja laitettuna. Illalla menen sitten tutustumaan uuteen kotiini vain todetakseni että avaimet eivät ole siellä. Mikä yllätys. "Zorri zir, I forgod. Ai pring youu dö khis in dwendy minuds!" Ja sitten kolmen vartin päästä kaveri tuo avaimet ja toteamme että seiniä ei olekaan maalattu ja siivouksessakin on toivomisen varaan. Huomenna koitetaan uudestaan :-)

Hehehee... Eiköhän tähän totu.

Mutta silti: tämä on upea kaupunki! Täällä on saatavana loistavia palveluja ja kohtuu hintaan ja yleisesti ottaen elintaso on todella korkea. Palmuilla reunustettuja katuja vehreillä omakotialueilla aivan suurkaupungin vieressä. Miellyttävä ilmasto ja kaikki on siistiä ja turvallista. Missään ei näe juopuneita kodittomia tai graffiteilla sotkettuja seiniä...

Tänään näin mielenkiintoisen yksityiskohdan, ilmastoitu bussipysäkki. Hehe, kesää odotetellessa...